*

Timo Rothovius

EKP sanoista tekoihin

Euroopan keskuspankki (EKP) vastaa EU:n rahapolitiikasta, mikä tarkoittaa niitä keskuspankin toimia, joilla vaikutetaan korkotasoon. Tavoitteena voi olla esimerkiksi korkoa alentamalla kiihdyttää kasvua tai sitä nostamalla nujertaa inflaatiota.

Kasvuun voidaan vaikuttaa myös maan hallituksen harjoittamalla finanssipolitiikalla, esimerkiksi vero- tai elvytyspäätöksillä. Edes talousoppineet eivät kuitenkaan ole yksimielisiä niiden vaikutuksista, työttömyys voi lyhyellä tähtäyksellä alentua, mutta toisaalta rahan imeminen yksityisestä taloudesta vähentää kulutusta ja investointeja, millä on päinvastainen vaikutus.

Myös rahapolitiikan keinoilla on omat hyvät ja huonot puolensa, joiden välillä joudutaan etsimään kompromisseja. Tämä koskee erityisesti EKP:a, kosta sen vaikutuspiirissä on hyvin erilaisia ja eri suhdannevaiheessa olevia valtioita. Näihin ongelmiinhan usein viitataan puhumalla Euron valuvioista.

EKP:n ensisijaisena tavoitteena on hintavakaus, eli inflaation pitäminen lähellä 2 prosenttia. Tällä hetkellä luku on selvästi pienempi, pelkona on enemmänkin inflaation vastakohta eli deflaatio, joten keskuspankilla olisi tältä osin mahdollisuus kovienkin rahapoliittisten keinojen käyttöönottoon.

Japanin, Yhdysvaltojen ja Britannian keskuspankit ovat lisänneet rahan tarjontaa aggressiivisesti ostamalla yksityiseltä sektorilta velkakirjoja suuria määriä (eng. quantitative easing, suomeksi usein setelirahoitus tai rahan painaminen, vaikka teknisesti ottaen kyse ei ole aivan samasta asiasta). Tähän on päädytty, kun korkoja ei ole voitu enää alentaa.

Keskuspankin ostaessa velkakirjoja niiden hinta nousee, mikä puolestaan laskee korkotuottoa ja sitä kautta heikentää niiden houkuttelevuutta sijoittajien silmissä. Nämä lainaavatkin rahansa jatkossa muualle, yritystoimintaan ja kuluttajille, jolloin talous saadaan sitä kautta kasvuun.

Osa tästä rahasta siirtyy osakemarkkinoiden kautta eteenpäin, mikä on omiaan nostamaan pörssikursseja, erityisesti kun velkakirjamarkkinoilta ei saa enää kohtuullista tuottoa. Osakekurssit ovatkin hyvin selkeästi nousseet siellä, missä tällaisia keinoja on käytetty.

Heinäkuussa 2012 EKP:n pääjohtaja Mario Draghi lupasi pankin tekevän ”mitä tahansa” euron pelastamiseksi. Tuolloin pelkkä lupaus riitti markkinoille, sen jälkeenhän osakemarkkinat ovat nousseet voimakkaasti. Nyt Draghi on antanut ymmärtää, että pankki on valmis poikkeuksellisiin toimiin jo kesäkuun aikana.

Enää pelkät lupaukset eivät riitä, vaan on tehtävä konkreettisia päätöksiä. Laajamittaisiin velkakirjaostoihin ei kuitenkaan Euroopassa välttämättä lähdetä, ellei Saksa saa läpi vaatimustaan jonkinlaisesta yhteisestä elimestä, jolla on veto-oikeus kansallisvaltioiden menobudjetteihin. Aiheellisena pelkona heillä on, että hallitukset eivät korjaa ongelmiaan, vaan jättävät ne jatkossakin EKP:n huoleksi.

EKP kokoustaa kesäkuussa ensimmäisen kerran samana päivänä kuin tämä lehti ilmestyy, tuleeko sieltä velkakirjaostojen sijasta uusi rahoituskierros eli LTRO-ohjelma, nyt ehkä pankkien sijasta suoraan yrityksille, tai negatiivinen korko, mitä ei aiemmin ole kokeiltu, en tiedä.

Mutta vaikka osakemarkkinat eivät tunnuslukujen valossa enää erityisen edulliset olekaan ja vuodenaika on perinteisesti osakemarkkinoiden kannalta huonoa aikaa, voi EKP:n siirtyminen sanoista tekoihin tehdä sijoittajan kesästä poikkeuksellisen kuuman muutenkin kuin ilmojen osalta!

 

Tämä juttu on julkaistu Osakesäästäjien Keskusliiton Viisas Raha -lehdessä. Kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvän sijoitusalan aikakauslehden saat liittymällä Osakesäästäjien jäseneksi tämän linkin kautta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Tuotas, jos minä ostan velkakirjan - ja sitten tulee EKP samoille apajille ja velkakirjojen hinta nousee niin en minä siinä kohtaa välttämättä katsele muita sijoitusinstrumentteja. Vähän sama asia kuin kieltäytyisi osakekurssien noususta.

Deflaatiossa reaalituotto on kuitenkin hyvää pienilläkin nimellisillä tuottoprosenteilla.

Mikä tässä voi olla vaarana on se, että sijoittajat alkavat kotiuttaa velkakirjojensa arvonnousun, ja näin valtiolainojen korkotasot lähtevät kipuamaan ylös. Miksi sijoittaa taantuvaan Eurooppaan, kun voi ihastella omistuksiaan esimerkiksi Yhdysvaltain markkinoilla, jossa taotaan harva se päivä All Time High -tasoja?

Tähän vielä päälle se, että kun muualla meno piristyy niin niiden valuutatkin vahvistuvat euroon nähden. Näin Yhdysvaltain markkinoilta voi olla tulossa vielä EURUSD-kurssivoittoa nimellisen USD-tuoton lisäksi.

Euroopan salkun kotiutin miltei kuukausi sitten. Verkot ovat muilla vesillä.

Toimituksen poiminnat